Oltiin vappupäivän iltana toista kertaa metsässä hakutreeneissä tänä keväänä. Koko talvi ollaan treenailtu ilmaisua (ei vielä Leimulla) parkkipaikalla, joten maasto tarjoaa koirille ja ohjaajille nyt runsaasti haastetta.
Treeneissä oli koiria paljon ja aurinkokin ehti jo laskea. Metsä oli aivan super: mäkiä, kaatuneita puita ja tiheää risukkoa. Todisteena maaston haasteellisuudesta minulla on silmäkulma naarmuilla :D. Mutta kuinka mielenkiintoista siellä olikaan! Hakutreeneissä on mahtavaa seurata, kuinka koirat toimivat innokkaasti ja tekevät itsenäisiä ratkaisuja. Joskus mietitään porukalla, mikä meni vikaan. Koiran ajattelua on joskus niin vaikea tulkita.
Metsä aiheutti koirille ja omistajille päänvaivaa, mutta mielestäni Leimu meni tosi hienosti. Sitä on vaivannut nyt pieni motivaatio-ongelma. Maalimiesten luona leikkiminen on välillä keskeytynyt puun merkkaamiseen tai metsän tuoksujen haisteluun. Leimu on myös kuumentunut lähdössä niin kovin, että on ruvennut piippaamaan. Vappuna Leimu oli metsässä kuitenkin juuri oikeassa mielentilassa: motivoituneena ja keskittyneenä työhön. Joskus lähetys piti ottaa uusiksi, kun koira ei sukeltanut tarpeeksi syvälle haastavaan metsään tai lähti kiertämään liian pitkälle sivulle. Neuvoin maalimiehiä nousemaan reilusti ylös leikittämään Leimua ja se taisi toimia, sillä koira pysyi maalimiehillä aiempaa paremmin.
Hain itse Leimun pois takaisin keskilinjalle ja paluumatkalla Leimu oli silmin nähden tyytyväinen suoritukseensa ja innokas lähtemään uudestaan lähetykseen. Olin ihan super-tyytyväinen ketterään, nopeaan, innokkaaseen ja rohkeaan pikku-Leimuun :).
