lauantai 13. huhtikuuta 2013

Lumien sulaessa

Sade ropisee siihen malliin, että kohta pääsee varmasti metsään treenaamaan :). Sitä odotellessa olisi kuvia viime ilmaisutreeneistä. Kuvista kiitos Petri Voutilaiselle.

Leimun haukku oli muutamalla ensimmäisellä pistolla vähän jäässä treenitauon jälkeen, mutta sitten kunnollinen ilmaisu alkoi tulla. Uutena kikkana on, että maalimies heittää namin Leimulle. Se auttaa siihen, ettei koira tule liian lähelle maalimiestä. Osa kuvista on hassun hauskoja, ja niin on myös treeniliivien asento...

"Lähellä!"

"Piilo!"

Leimu koitti saada nampparia leikkimällä kissaa...

...ja möyrimällä maassa.

Sitten haukku rupesi löytymään.






lauantai 6. huhtikuuta 2013

Erittäin Hyvä

Pyörähdimme pääsiäisenä Lappeenrannan näyttelyssä, perinteiseen tapaan.


Aiemmin Leimun näyttelymenestys on laskenut tasaisen varmasti järjestyksessä ERI, EH, H ja viime syksyllä T. Nyt Leimu nappasi kuitenkin EH:n avoimessa luokassa! Tuomari Mari Lackmannin mukaan potentiaalia olisi, jos vaan vähän ilmestyisi lisää rotevuutta runkoon. 


Arvostelu oli:  "2v 5 kk mittasuhteiltaan ja tyypiltään erittäin hyvä. Hieman kevyt uros. Vielä kauttaaltaan kapea runko. Karvapeite ei tänään parhaimmillaan. Kohtuullisesti kulmautuneet raajat. Hyvä häntä. Kevyt liike. Esiintyy ja esitetään mallikkaasti."


Varsin hyvin meni näyttelyreissu muutenkin. Tuttuja tavattiin, ulos ei jäätynyt ja Leimu oli vilinässä suht koht hiljaa ja rauhallisesti.



Kiitos kuvista, Mikko L.!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Ylitsepääsemätön lukko tottiksessa

Käytiin pitkästä aikaa oikein koulutuskentällä treenaamassa tottista, tosin jälleen ilman seuraa. Tottis on tuntunut jo todella pitkään vaikealta, mutta nyt tuntuu, että koko homma on oikeasti lukossa.

Etenkin seuraaminen on meille niiiiin vaikea liike. Namin kanssa menee hienosti ja takaapään käyttökin on sujuvaa, mutta heti kun rupee namia häivyttämään, koko liike leviää joka suuntaan. Eikä ruoka ole ollut Leimulle koskaan juttu, jota tavoitella tosissaan. Toinen kokonaisvaltaisempi ongelma on keskittyminen ja sopiva mielentila. Leimu huomaa kentällä taatusti joka ikisen variksen, koiran ja märän kohdan. Välillä se nappaa suuhunsa lumihiutaleen. Jos into tekemiseen löytyy, sitä säestetään usein haukkumalla. Tiedän, että näiden ongelmien taustalla on vain ja ainoastaan omat koulutustaidot.

Kun treenatessa huomaan, ettei suju, lannistun. Tulee paha mieli ja kurkkua alkaa kuristamaan. Silloin ei voi eikä kannata treenata. Nykyisin paha mieli tulee usein jo kentälle mennessä. Koira kyllä huomaa, milloin kehu tulee sydämestä ja milloin ei. Suhtaudun koulutukseen naurettavan vakavasti.

Miksi sitten hakkaan päätä seinään? Enkö voisi olla vain tyytyväinen siihen, että puuhastelisimme koulutusjuttuja ja siihen, että minulla on maailman kiltein koira, joka on arjessa mitä parhain kaveri minulle? Olen kilpailuhenkinen ja tavoitteellinen. Haluan mennä joku päivä kokeisiin ja kehittää koiran ja omia taitojani. Koulutus on koiralle hyvää aivojumppaa. Nyt on vain tullut sellainen lukko, jota en osaa avata.

Ratkaisu olisi tietysti se, että menisimme seuraavan kerran kentälle reippan mielin, tavoitteet alhaalla pitämään hauskaa. Sitä yritämme toki, mutta oman pään sisäisen mielentilan kääntäminen toisenlaiseksi ei ole helppoa. Saati sitten, että pystyisi muuttamaan koiran toimintaa. Tarvitsen ohjattuja treenejä! Tarvitsen jonkun sanomaan mitä tehdä ja kannustamaan. Harmi vain, ettemme pysty juuri nyt sitoutumaan säännöllisiin treeneihin.


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Urheilua, urheilua

Viime viikot olemme ottaneet aika rennosti. Leimun päivät ovat täyttyneet lähinnä maalaiselämästä nauttimisesta ja lenkkeilystä. Hihnaa ei ole tarvinnut paljon nähdä. Tänä iltana palaamme junalla Helsinkiin, kunnes pääsiäisenä on taas aika tulla tänne luonnon keskelle.

Treenipuoli on jäänyt todella vähälle. Tarvitsen selvästi säännöllisiä ohjattuja harjoituksia, että saisi tehtyä kotonakin jotain järkevää temppujen ja pienten seuraamispätkien lisäksi. Tämä kahden kaupungin välillä seilaus ei kyllä auta säännöllistä treeneissä käymistä. Pyörähdimme yhtenä viikonloppuna kuitenkin match showssa, mistä Leimu sai hienosti punaisen nauhan. Aluksi Leimun kehäkäytös oli aika äänekästä, mutta kun punaisten nauhan saaneiden oli aika mennä kehään, Leimu oli hipihiljaa, juoksi nätisti ja seisoi maltillisesti paikallaan. Vau! Pitää mennä pääsiäisnäyttelyyn tarpeeksi ajoissa, että Leimulla on aikaa tottua näyttelyn ihanuuteen ja rauhoittua.

Alla olevat kuvat on lauantailta, kun oli mitä mainioin hiihtosää. Näillä omatekemillä laduilla saa koiratkin juosta :).





Tutuille pitää haukkua pari sanaa. Tästä kuvasta huomaa kuinka hoikassa kunnossa Leimu on. Syöminen ei vaan ole niin hauskaa kuin juokseminen.




Minä ja Leimu.

Ravinäyte.

Leimu tykkäsi tarkistaa kaikki rannat maukkaiden hirven papanoiden toivossa.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Video ilmaisutreeneistä

Alla olevasta linkistä pääsee katsomaan, miltä Leimun ilmaisu tällä hetkellä näyttää (ja miten itse sähellän...). Videosta iso kiitos kuvaajalle Petri Voutilaiselle. Ryhmän kouluttajana on Eija Voutilainen.

Ilmaisutreeni 17.2.2013

Huomioitani videon perusteella:

  • Keskilinjalla pitää olla koko ajan pieni liike päällä, ettei Leimu ehdi haukkua siinä. Jos se kuitenkin haukkuu, odotan paikallani hiljaisuutta ja sitten taas lähdetään. Noissa parkkipaikan ilmaisutreeneissä ylimääräinen haukkuminen esiintyy voimakkaampana kuin metsässä, koska Leimu näkee heti maalimiehet.
  • Nykyisin haukku tulee maalimiehellä jo heti oikeana haukkumisena. Enää ei kuulu sellaista piipitystä ja ulinaa, kuten ennen. Kehityksen taustalla voi olla treenauksen lisäksi iän lisääntyminen (videolla L on 2 v 4 kk).
  • Leimu haukkuu eri pistoilla suurinpiirtein 12-30 kertaa.
  • Viimeiset kaksi pistoa ja koiran kuljetus (alkaen videon kohdalta 2:50) ovat parhaat, kuten Eijakin sanoi. Otan koiran hallintaan nami vasemmassa kädessä ja ennen lähetystä oikealla kädellä annettava nami on jo valmiina kädessä. Koira pysyy hiljaa ja liike jatkuu tasaisena. Keskilinjalla teen vielä ehkä hieman turhan pysähdyksen. Siinä petrattavaa ensi kerraksi.

Nyt haku- ja ilmaisutreenit jäävät noin kuukauden tauolle, koska kaakko kutsui töiden merkeissä. Viikonloput vierähtävätkin täällä pääsiäiseen asti. Pitääkin treenata nyt näyttelyesiintymistäkin, kun ilmoitin Leimun pääsiäisnäyttelyyn. Leimu ainakin tykkää olla täällä. Töissä ollessani se on saanut juosta yllin kyllin suksilla viilettävän äitini perässä :).

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Flying dogs

Viime sunnuntai oli Leimulle oikea unelmapäivä. Kello herätti 7.40, ja lähdimme ilmaisutreeneihin Tuusulaan. Treenin päätteeksi kävimme hakuporukan kanssa vielä yhteisellä hihnakävelyllä. Iltapäivällä meille tuli Nummi-Pusulasta asti tyttökoira Dina kyläilemään. Molemmat koirat olivat leikeissään aika hurjapäisiä ja innokkaita (alla todistusaineistoa), joten kaverukset tulivat oikein hyvin juttuun. Leikkihetken ja lumisodan jälkeen kahviteltiin vielä omistajien kanssa. Vasta kun Dina lähti meiltä illansuussa pois, Leimu malttoi levätä ja olikin aika rauhallista koiraa illan :).












sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kohti BH:ta

Tulin juuri kotiin HPH:n järjestelmältä neljän tunnin BH-luennolta, ja piti ruveta heti kirjoittamaan ajatuksia ylös. Niin täynnä motivaatiota olen nyt.

Aiomme suorittaa Leimun kanssa - jossain vaiheessa - BH-kokeen. Luennon ansiosta kokeen kulku selkeni huomattavasti (vaikka olenkin ollut mukana järjestämässä koetta), ja sain luennolta hyviä treenivinkkejä ja myös treenikavereita. Itse liikkeethän ovat kokeessa yksinkertaisia, mutta ne vaativat koiralta todella paljon. Alla on lueteltuna meille hankalimpia liikkeitä sekä muistiinpanona harjoitteluvinkkejä. Kaiken kaikkiaan Leimu on pätevimmillään nopeissa liikkeissä, kuten luoksetulossa ja jäävissä. Hidas puurtaminen on tylsää, ja sen aikana voi Leimun mielestä vaikka katsella lintuja, haukkua tai haistella maata.

  • Seuraaminen. BH-kokeen voi läpäistä kävelylenkki-tyylisellä vieressä jolkottelulla, mutta itse haluan seuraamiselta tiiviyttä, kontaktia ja innokasta asennetta. Tämä vaatimus yhdistettynä kahteen kertaan tehtävään seuraamiskaavioon (laskin että kaavioissa ilman siirtymisiä ja henkilöryhmää on yhteensä 320 askelta seuraamista!) ei ole ihan pala kakkua. Vinkkejä: harjoittele kaaviota ilman koiraa, tee treeneistä vaihtelevia ja monipuolisia (palkan yllätyksellisyys, käännökset, myös kaarteita...), pidä treeni lyhyenä, kehittele super-palkintoja vain tähän liikkeeseen (esim. turkishäntä).
  • Paikallaolo. Tällä hetkellä Leimu lähtisi viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen koira kutsutaan luokse. Vinkkejä: huomioi viretila, ota naksutin käyttöön (naksu kun kontaktissa ja tarkkaavaisena!), lisää häiriötä vähitellen (jalkapalloilu, pallot, koirat, koirapuiston vieressä, juoksentele itse...), minimoi epäonnistumiset, ota peili avuksi koiran tarkkailuun.
  • Kontakti ja keskittyminen. Tämä on perusta jokaikiseen liikkeeseen. Vinkkejä: Pidä treenit nopeina, tehokkaina ja hauskoina. Odottelua voi opetella myöhemmin. Jos haukkuu, piippaa tai ei keskity, mitään ei tapahdu. Kun tarjoaa kontaktia ja on hiljaa, pääsee tekemään.  
Tajusin luennolla, että meidän täytyy harjoitella myös kaupunkiosuuteen. Hihnakäytös ei ole ihan itsestäänselvää. Missä vaiheessa sitä on ruvennut lipsumaan ja antanut koiran mennä hihna pitkällä hajun luo tai koirapuistoon? Myös ihmisten tapaamista pitää opetella. Leimun täytyy oppia pysymään vierellä ja hiljaa (sen ei tarvitse vastata "hau", kun vieras ihminen sanoo "moi"). Opetan myös "lähellä"-käskyn niin, että sen avulla voi kävellä koira hallinnassa esimerkiksi ruuhkassa tai toisten koirien ohi. Minulle oli yllätys, että BH-kokeessa koiraa ei saa siirtää vastakkaiselle puolelle koiranohitustilanteessa. Nämä otamme nyt arjen rutiineiksi, ja lisäksi harjoittelemme erikseen koiraporukoissa. Sovimme luennon kuuntelijoiden kanssa kaksi kaupunkiosuuden treenipäivää Itäkeskukseen. Hieno juttu!

En tiedä löysinkö luennolta sisäisen Cesar Millanin vai mitä tapahtui, mutta reilun kilometrin hihnakävely sujui äsken erittäin mallikelpoisesti. Leimu oli koko ajan kuulolla, ei vetänyt yhtään, eikä jäänyt haistelemaan hajuja, vaan menimme koko ajan reippaasti eteenpäin. Yhden koiran ohitus meni ihan ok, vaikkei minulla sattunut olemaan mitään palkkaa mukana. Vaikka Millanin koulutusmetodit ovatkin mielestäni varsin kyseenalaiset, jotakin häneltä kannattaa oppia. Puhe sisäisestä energiasta piti ainakin äskeisellä lenkillä kutinsa. Kun oma mieli on itsevarma, määrätietoinen ja positiivinen, yhteys koiraan on rennompi ja varmempi. Toinen tärkeä seikka on riittävä liikunta. Se lisääntyy nyt keväällä, kun otin taas juoksulenkit kuvioihin erityisesti puolimaratonia ajatellen.

PS. Tämän päivän hakutreeni oli taas super!
Päivän saldo: neljä pistoa, kymmeniä haukkuja (ei mitään inahduksia), nopea eteneminen. Pelkän ilmaisun lisäksi otimme pitkästä aikaa myös etäisyyttä ja tien ylittämisen näkölähdöllä. Kerran maalimies oli n. 30 metrissä, mutta Leimu jäi 20 metriin ja palasi luokseni. Menimme sitten yhdessä lähemmäs ja otin uuden lähetyksen, josta Leimu eteni suoraan maalimiehelle.
Päivän yllätys: Leimu näki kauempana lenkkeilijän, mutta tajusi ettei sen luokse sovi mennä.
Päivän huomio: pidä huoli ettei koira pääse haukkumaan lähetysten välillä.