Kohti BH:ta

Tulin juuri kotiin HPH:n järjestelmältä neljän tunnin BH-luennolta, ja piti ruveta heti kirjoittamaan ajatuksia ylös. Niin täynnä motivaatiota olen nyt.

Aiomme suorittaa Leimun kanssa - jossain vaiheessa - BH-kokeen. Luennon ansiosta kokeen kulku selkeni huomattavasti (vaikka olenkin ollut mukana järjestämässä koetta), ja sain luennolta hyviä treenivinkkejä ja myös treenikavereita. Itse liikkeethän ovat kokeessa yksinkertaisia, mutta ne vaativat koiralta todella paljon. Alla on lueteltuna meille hankalimpia liikkeitä sekä muistiinpanona harjoitteluvinkkejä. Kaiken kaikkiaan Leimu on pätevimmillään nopeissa liikkeissä, kuten luoksetulossa ja jäävissä. Hidas puurtaminen on tylsää, ja sen aikana voi Leimun mielestä vaikka katsella lintuja, haukkua tai haistella maata.

• Seuraaminen. BH-kokeen voi läpäistä kävelylenkki-tyylisellä vieressä jolkottelulla, mutta itse haluan seuraamiselta tiiviyttä, kontaktia ja innokasta asennetta. Tämä vaatimus yhdistettynä kahteen kertaan tehtävään seuraamiskaavioon (laskin että kaavioissa ilman siirtymisiä ja henkilöryhmää on yhteensä 320 askelta seuraamista!) ei ole ihan pala kakkua. Vinkkejä: harjoittele kaaviota ilman koiraa, tee treeneistä vaihtelevia ja monipuolisia (palkan yllätyksellisyys, käännökset, myös kaarteita...), pidä treeni lyhyenä, kehittele super-palkintoja vain tähän liikkeeseen (esim. turkishäntä).
• Paikallaolo. Tällä hetkellä Leimu lähtisi viimeistään siinä vaiheessa, kun toinen koira kutsutaan luokse. Vinkkejä: huomioi viretila, ota naksutin käyttöön (naksu kun kontaktissa ja tarkkaavaisena!), lisää häiriötä vähitellen (jalkapalloilu, pallot, koirat, koirapuiston vieressä, juoksentele itse...), minimoi epäonnistumiset, ota peili avuksi koiran tarkkailuun.
• Kontakti ja keskittyminen. Tämä on perusta jokaikiseen liikkeeseen. Vinkkejä: Pidä treenit nopeina, tehokkaina ja hauskoina. Odottelua voi opetella myöhemmin. Jos haukkuu, piippaa tai ei keskity, mitään ei tapahdu. Kun tarjoaa kontaktia ja on hiljaa, pääsee tekemään.  

Tajusin luennolla, että meidän täytyy harjoitella myös kaupunkiosuuteen. Hihnakäytös ei ole ihan itsestäänselvää. Missä vaiheessa sitä on ruvennut lipsumaan ja antanut koiran mennä hihna pitkällä hajun luo tai koirapuistoon? Myös ihmisten tapaamista pitää opetella. Leimun täytyy oppia pysymään vierellä ja hiljaa (sen ei tarvitse vastata "hau", kun vieras ihminen sanoo "moi"). Opetan myös "lähellä"-käskyn niin, että sen avulla voi kävellä koira hallinnassa esimerkiksi ruuhkassa tai toisten koirien ohi. Minulle oli yllätys, että BH-kokeessa koiraa ei saa siirtää vastakkaiselle puolelle koiranohitustilanteessa. Nämä otamme nyt arjen rutiineiksi, ja lisäksi harjoittelemme erikseen koiraporukoissa. Sovimme luennon kuuntelijoiden kanssa kaksi kaupunkiosuuden treenipäivää Itäkeskukseen. Hieno juttu!

En tiedä löysinkö luennolta sisäisen Cesar Millanin vai mitä tapahtui, mutta reilun kilometrin hihnakävely sujui äsken erittäin mallikelpoisesti. Leimu oli koko ajan kuulolla, ei vetänyt yhtään, eikä jäänyt haistelemaan hajuja, vaan menimme koko ajan reippaasti eteenpäin. Yhden koiran ohitus meni ihan ok, vaikkei minulla sattunut olemaan mitään palkkaa mukana. Vaikka Millanin koulutusmetodit ovatkin mielestäni varsin kyseenalaiset, jotakin häneltä kannattaa oppia. Puhe sisäisestä energiasta piti ainakin äskeisellä lenkillä kutinsa. Kun oma mieli on itsevarma, määrätietoinen ja positiivinen, yhteys koiraan on rennompi ja varmempi. Toinen tärkeä seikka on riittävä liikunta. Se lisääntyy nyt keväällä, kun otin taas juoksulenkit kuvioihin erityisesti puolimaratonia ajatellen.

PS. Tämän päivän hakutreeni oli taas super!
Päivän saldo: neljä pistoa, kymmeniä haukkuja (ei mitään inahduksia), nopea eteneminen. Pelkän ilmaisun lisäksi otimme pitkästä aikaa myös etäisyyttä ja tien ylittämisen näkölähdöllä. Kerran maalimies oli n. 30 metrissä, mutta Leimu jäi 20 metriin ja palasi luokseni. Menimme sitten yhdessä lähemmäs ja otin uuden lähetyksen, josta Leimu eteni suoraan maalimiehelle.
Päivän yllätys: Leimu näki kauempana lenkkeilijän, mutta tajusi ettei sen luokse sovi mennä.
Päivän huomio: pidä huoli ettei koira pääse haukkumaan lähetysten välillä.

Jos Helsinki on hetkisen kaunis

Koiran kanssa eläminen Kehä 1:n sisäpuolella ei ole toisinaan ollenkaan hullunpaa. Tänään oli sellainen päivä. Tässä tunnelmia aamulenkiltä Vanhankaupunginlahdelta ja Arabiasta. Matkalla meren rantaan näemme yleensä myös poneja, mutta tänään tarha oli tyhjä.

Arkiaamuna keskellä Helsinkiä oli ihanan rauhallista.

Leimu otti jäätyneestä lahdesta kaiken ilon irti.

Peseytyminen on tärkeää ja ennen kaikkea kivaa.

Sitten taas mennään! Hop!

Välillä pitää tähystellä kavereita.

No, tuutko?

Liukumäki, wiiiiiuuuh!

Kun kaveri tulee vastaan, kannattaa ottaa tällainen katsekontakti, niin voi saada nampparin.

Meillä ei omaa pihaa ole, mutta parvekkeelta voi tähystellä liikennettä. Sitä täällä riittää, katseltavaa.

Täydellinen sunnuntai

Hei vaan, pitkästä aikaa! Viimeisin blogipäivitykseni näyttää olevan toukokuulta, hupsis. En halua ottaa tämän blogin pitämisestä mitään stressiä, joten en koe tarpeelliseksi selostaa kaikkea tänä aikana tapahtunutta tai syitä hiljaisuuteen. Monta kertaa olen suunnitellut sopivia kirjoitus- ja kuva-aiheita, mutta ne ovat vain jääneet.

Joku päivä tässä tammikuussa voisin palata sen verran viime vuoteen, että kertaisin kuinka vuoden 2012 tavoitteemme ovat onnistuneet. Nyt haluan kuitenkin hehkuttaa, miten ihana sunnuntai tänään oli. Venähtäneen joulutauon jälkeen pääsimme pitkästä aikaa hakutreeneihin, ja treenit sujuivat loistavasti. Luntakin oli sen verran vähän, että harjoittelimme ilmaisua metsässä. Leimu oli autosta tullessaan todella innoissaan, eikä namupala maistunut. "Tuomarille" ilmoittauduttaessa se oli kuitenkin rauhallisesti (ei piipannut). Aluksi jouduin kieltämään, kun Leimu alkoi haistella edellisen koiran pissoja, mutta työmotivaatio löytyi sitten. Jo ensimmäisellä piilolla se oikeasti haukkui. Aiemmin haukku on ollut jotain "vouh", mutta nyt Leimu sanoi selvästi "hau". Kun maalimies kaivoi uutta namupalaa, Leimu ilmoitti taas kärkkäästi äänellään että "nyt nopeasti nami tänne"! Se siis selvästi halusi palkan (ei itsestäänselvyys). Häntä heilui koko ajan. Tehtiin muistaakseni viisi (vai vain kolme, olin liian innoissani muistaakseni) pistoa, ja haukahduksia kuului varmaan ainakin kymmenen. Hyvästä vireestä huolimatta L odotti keskilinjalla hyvin paikoillaan "piilo"-käskyä. Tästä on hyvä jatkaa ensi sunnuntaina, jos sää sallii. Harmaita hiuksia aiheuttaa vain se, että minun on oltava todella tiukkana siitä, ettei haukkuminen kuulu tokokentälle. Siinä riittää tehtävää. Hakumetsässä Leimu nauttii kuitenkin oikeasti haukkumisesta, joten haluan sallia sen siellä.

Treeneistä kotiin ajellessa päätin koukata Haltialan tilan kautta. Tehtiin tunnin lenkki pelloilla, ja L sai päästellä pitkästä aikaa koko ajan vapaana. Hiihtäjiä suhisi laduilla ruuhkaksi asti, mutta muualla pellolla oli ihanan rauhallista. Olo oli kuin maalla. Kaiken kruunasi paras mahdollinen sää: sopivasti pakkasta ja paljon auringonvaloa! Ja näköjään jo tammikuussa aurinko voi tuntua keväiseltä ja saada veden tippumaan katolta.