Tavoitteena hiljaisuus

Tämän viikon tiistaina ja sunnuntaina oli ekat hakutreenit joulutauon jälkeen. Positiivista on, että Leimu tajusi heti homman idean ja oli todella innoissaan. Poika on oppinut nopeasti - harrastus aloitettiin vasta 1. marraskuuta. Tänään nenä alkoi käydä heti, kun pk-liivi laitettiin niskaan (käytössä vasta kolmatta kertaa!). Negatiivista sen sijaan on, että liika into on alkanut purkautua vinkumisena. Itse hommaa tehdessään koiruus ei piippaa, mutta mennessä "tuomarin" luo leikisti ilmoittautumaan Leimu piippaa ja ulisee. Otimmekin heti tiukan linjan, että radalle pääsee vasta, kun hiljaisuutta on kestänyt 10 sekuntia. Sen odotteluun menee tovi, mutta uskon, että sitkeällä työllä Leimu tajuaa, ettei vinkuminen kannata. Olen miettinyt, kannattaako omaa ääntään rakastavaa ja helposti "vuotavaa" koiraa opettaa ilmaisemaan maalimiestä haukkumalla (?).

Meillä on sama vinkumisongelma valitettavasti myös tottiksessa/tokossa. Alusta saakka olen pitänyt tavoitteena, että Leimu tekee innokkaasti ja nopeasti. Nyt esimerkiksi sivulletulo on mielestäni aika nopea ja kiva, mutta samalla kuuluu "viuviuuu". Olen palkinnut Leimun namilla/kehulla/silityksellä hiljaisuudesta, mutta hakuryhmän vetäjän mukaan se on vain pahentanut ongelmaa. Voi olla, sillä paljoakaan ei olla hiljaa tekemisessä kehitytty. Jos koira saa namin oltuaan vaikka 2 sekuntia hiljaa, se voi kokea edelleen, että vinkuminen on ok. Viretila pysyy edelleen liian korkeana.

Uusi tiukka taktiikkamme tottiksessa (ja haussa ja agilityssä) on, että vinkumisesta tai haukkumisesta ei tapahdu yhtään mitään. Kun koira on ollut esimerkiksi 10 sekuntia hiljaa ja selvästi rauhoittunut, seuraa joku kiva tehtävä. Jos tehtävä sujuu hiljaa, koira saa palkan. Jos tehtävä innostaa vinkumaan, kaikki tekeminen loppuu. Jos lähettyvillä on koiria, jotka innostavat Leimun haukkumaan, lienee paras tyynen  rauhallisesti kävellä pois ja yrittää hiljaisuutta uudelleen kauempana. Lenkillä aion soveltaa samaa. Jos Leimu alkaa vinkua vaikkapa nähdessään edessä koiran, pysähdymme. Vasta hiljaa ja rauhallisena jatketaan matkaa kohti mielenkiintoista kohdetta. Jos Leimu haukkuu, käännytään ympäri ja pois koirasta. Nämä kaikki ovat teoriassa todella itsestään selviä asioita, mutta käytännössä niistä helposti lipsuu. On niin kivaa tehdä vaikkapa tottista, kun koira on äärimmäisen innoissaan ja tekee tarmokkaasti. Omat korvat vain ovat tainneet tulla kuuroiksi vinkumiselle...

Ainiin, jos joku samoista asioista kokemusta omaava eksyy lukemaan blogiamme, kuulisin todella mielelläni vinkkejä ja näkemyksiä kommenttiboksissa :).

Valssia ja pientä hyppelyä

Yksi tämän vuoden tavoitteista on toteutumassa - aloitettiin torstaina agilitykurssi. Olen tästä todella innoissani ja veikkaan että on Leimukin.

Jo aiemman koirani kanssa haaveilin vauhdikkaasta lajista, mutta koira sattui olemaan hyvin rauhallinen, eikä varsinaisena maalaiskoirana olisi varmaan kestänyt hanskassa vilkkaalla agilitykentällä. Muistan, kun yritin kaikin keinoin saada haukottelevan koiran innostumaan itse tehdyllä agilityradalla: hypin, juoksin ja heittelin leluja.

Nyt minulla on virtaa täynnä oleva koira ja autokin käytettävissä. Satumme vain asumaan Helsingissä, jossa seurojen alkeiskurssit ovat valitettavasti todella kiven alla. Päätin ilmoittautua kaupalliseen koirakouluun Heiluvaan häntään viiden kerran agilitykurssille. Kurssi rokottaa opiskelijan budjettia ikävästi, mutta ollaan pari tottelevaisuuskurssia koulussa käyty ja kokemukset ovat olleet erinomaisia. Keväällä seuroissakin on varmaan mahdollisuus päästä alkeiskursseille (tai ainakin jonoon), joten sitten voisi olla mahdollisuus jatkaa lajia :).

Ensimmäinen kerta oli lupaava! Vaikka sali oli pieni, kolme koiraa pystyi hyvin harjoittelemaan alkeita omissa loosseissaan. Harjoittelimme lähtöluvan odottamista niin, että koira odotti pikkuesteen takana ja sai mennä esteen yli palkkioalustalle vasta kun kuuli käskyn "mene!". Leimu hoksasi jutun nopeasti ja kiihdytti palkkiolle oikein ruopien. Opetettiin myös koiraa seuraamaan vasenta ja oikeaa kättä ympyrällä sekä ohjausliikkeenä valssia. Lisäksi leikittiin ja kokeiltiin miten koiran saa kuljetettua agilitykentälle esimerkiksi lähellä-käskyllä tai vetolelun avulla. Kaikki kurssin kolme koiraa olivat kuulemma innokkaita, reippaita ja hyviä leikkimään - tästä on hyvä jatkaa :).

Kotiläksy: Harjoittele kädellä ohjaamista (muista pitää nami taskussa eikä kädessä!), valssiliikettä sekä palkkioalustan kanssa mene-käskyä.

Tavoitteita vuodelle 2012

Joulu ja loma maalla on nyt vietetty ja on aika katsoa tulevaan. Kuten tähän hetkeen kai kuuluu, myös minä julkaisen (koiramaiset) uudenvuoden tavoitteet.

Vuoden vaihtumisessa on aina ilmassa toivoa ja puhtaalta pöydältä aloittamista. Kuten totesin eilen, vuoden ensimmäisenä päivänä, tammikuun valo näyttää jotenkin kirkkaammalta kuin joulukuun. Samalla olokin on energisempi. Tällaisessa ylenpalttisen innokkaassa mielentilassa kannattaa ehkä tehdä mieluummin uudenvuoden tavoitteita kuin lupauksia. Tässä siis meidän tavoitteet vuodelle 2012 - Leimun elämän toiselle vuodelle:

• Treenaa BH-kokeeseen. Eniten työtä taitavat vaatia paikallaolo häiriössä sekä seuraamisessa oikea paikka ja koko pitkän kaavion kestävän innon ylläpito. Tämän tavoitteen kunnianhimoinen ja hurjasti työtä vaativa versio: BH-koe jo tämän vuoden puolella (?).
• Haku jatkuu. Hakutreenit kaksi kertaa viikossa. Jatketaan samaan malliin ja ruvetaan harjoittelemaan ilmaisua (todennäköisesti haukku).
• Kokeillaan agilityä. Veikkaan, että agility voisi olla Leimusta huippuhauskaa. Tämä tavoite toteutuu jo pian...
• Näyttelyitä. Kun Leimu näyttää siltä, että se kuuluu pentujen sijaan junioreihin tai nuoriin, mennään näyttelyihin. Ja vaikka Leimu olisikin vielä pikkuinen, pyörähdetään ainakin Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyssä. Mätsäreissä voisi käydä harjoittelemassa.
• Terveystarkastukset. Virallisiin lonkkakuvauksiin voi viedä yksivuotiaan koiran.
• Häiriötreeniä. Leimu rakastaa ihmisiä, koiria, lintuja, oravia, lunta... Vahvistan sitä, että myös minä, namit ja lelut ollaan aivan huippuja. Häiriötreeniä lenkeillä sekä lappalaisten ja palveluskoirien treeneissä.