Joku päivä tässä tammikuussa voisin palata sen verran viime vuoteen, että kertaisin kuinka vuoden 2012 tavoitteemme ovat onnistuneet. Nyt haluan kuitenkin hehkuttaa, miten ihana sunnuntai tänään oli. Venähtäneen joulutauon jälkeen pääsimme pitkästä aikaa hakutreeneihin, ja treenit sujuivat loistavasti. Luntakin oli sen verran vähän, että harjoittelimme ilmaisua metsässä. Leimu oli autosta tullessaan todella innoissaan, eikä namupala maistunut. "Tuomarille" ilmoittauduttaessa se oli kuitenkin rauhallisesti (ei piipannut). Aluksi jouduin kieltämään, kun Leimu alkoi haistella edellisen koiran pissoja, mutta työmotivaatio löytyi sitten. Jo ensimmäisellä piilolla se oikeasti haukkui. Aiemmin haukku on ollut jotain "vouh", mutta nyt Leimu sanoi selvästi "hau". Kun maalimies kaivoi uutta namupalaa, Leimu ilmoitti taas kärkkäästi äänellään että "nyt nopeasti nami tänne"! Se siis selvästi halusi palkan (ei itsestäänselvyys). Häntä heilui koko ajan. Tehtiin muistaakseni viisi (vai vain kolme, olin liian innoissani muistaakseni) pistoa, ja haukahduksia kuului varmaan ainakin kymmenen. Hyvästä vireestä huolimatta L odotti keskilinjalla hyvin paikoillaan "piilo"-käskyä. Tästä on hyvä jatkaa ensi sunnuntaina, jos sää sallii. Harmaita hiuksia aiheuttaa vain se, että minun on oltava todella tiukkana siitä, ettei haukkuminen kuulu tokokentälle. Siinä riittää tehtävää. Hakumetsässä Leimu nauttii kuitenkin oikeasti haukkumisesta, joten haluan sallia sen siellä.
Treeneistä kotiin ajellessa päätin koukata Haltialan tilan kautta. Tehtiin tunnin lenkki pelloilla, ja L sai päästellä pitkästä aikaa koko ajan vapaana. Hiihtäjiä suhisi laduilla ruuhkaksi asti, mutta muualla pellolla oli ihanan rauhallista. Olo oli kuin maalla. Kaiken kruunasi paras mahdollinen sää: sopivasti pakkasta ja paljon auringonvaloa! Ja näköjään jo tammikuussa aurinko voi tuntua keväiseltä ja saada veden tippumaan katolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti