Tämän viikon tiistaina ja sunnuntaina oli ekat hakutreenit joulutauon jälkeen. Positiivista on, että Leimu tajusi heti homman idean ja oli todella innoissaan. Poika on oppinut nopeasti - harrastus aloitettiin vasta 1. marraskuuta. Tänään nenä alkoi käydä heti, kun pk-liivi laitettiin niskaan (käytössä vasta kolmatta kertaa!). Negatiivista sen sijaan on, että liika into on alkanut purkautua vinkumisena. Itse hommaa tehdessään koiruus ei piippaa, mutta mennessä "tuomarin" luo leikisti ilmoittautumaan Leimu piippaa ja ulisee. Otimmekin heti tiukan linjan, että radalle pääsee vasta, kun hiljaisuutta on kestänyt 10 sekuntia. Sen odotteluun menee tovi, mutta uskon, että sitkeällä työllä Leimu tajuaa, ettei vinkuminen kannata. Olen miettinyt, kannattaako omaa ääntään rakastavaa ja helposti "vuotavaa" koiraa opettaa ilmaisemaan maalimiestä haukkumalla (?).
Meillä on sama vinkumisongelma valitettavasti myös tottiksessa/tokossa. Alusta saakka olen pitänyt tavoitteena, että Leimu tekee innokkaasti ja nopeasti. Nyt esimerkiksi sivulletulo on mielestäni aika nopea ja kiva, mutta samalla kuuluu "viuviuuu". Olen palkinnut Leimun namilla/kehulla/silityksellä hiljaisuudesta, mutta hakuryhmän vetäjän mukaan se on vain pahentanut ongelmaa. Voi olla, sillä paljoakaan ei olla hiljaa tekemisessä kehitytty. Jos koira saa namin oltuaan vaikka 2 sekuntia hiljaa, se voi kokea edelleen, että vinkuminen on ok. Viretila pysyy edelleen liian korkeana.
Uusi tiukka taktiikkamme tottiksessa (ja haussa ja agilityssä) on, että vinkumisesta tai haukkumisesta ei tapahdu yhtään mitään. Kun koira on ollut esimerkiksi 10 sekuntia hiljaa ja selvästi rauhoittunut, seuraa joku kiva tehtävä. Jos tehtävä sujuu hiljaa, koira saa palkan. Jos tehtävä innostaa vinkumaan, kaikki tekeminen loppuu. Jos lähettyvillä on koiria, jotka innostavat Leimun haukkumaan, lienee paras tyynen rauhallisesti kävellä pois ja yrittää hiljaisuutta uudelleen kauempana. Lenkillä aion soveltaa samaa. Jos Leimu alkaa vinkua vaikkapa nähdessään edessä koiran, pysähdymme. Vasta hiljaa ja rauhallisena jatketaan matkaa kohti mielenkiintoista kohdetta. Jos Leimu haukkuu, käännytään ympäri ja pois koirasta. Nämä kaikki ovat teoriassa todella itsestään selviä asioita, mutta käytännössä niistä helposti lipsuu. On niin kivaa tehdä vaikkapa tottista, kun koira on äärimmäisen innoissaan ja tekee tarmokkaasti. Omat korvat vain ovat tainneet tulla kuuroiksi vinkumiselle...
Ainiin, jos joku samoista asioista kokemusta omaava eksyy lukemaan blogiamme, kuulisin todella mielelläni vinkkejä ja näkemyksiä kommenttiboksissa :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti